KALAJAN KIERROKSEN UUDET PORTAAT
Mikä olisikaan sopivampi Sääksenpesän blogin ensimmäisen kirjoituksen aihe, kuin kansallispuisto, jonka tunnuslintu on sääksi?
Kalajan kierros on yksi Etelä-Konneveden kansallispuiston kolmesta patikointireitistä. Sen lähtöpaikka sijaitsee Kalajan pysäköintialueella, ja sillä on pituutta 4.6 km. Lähtöpaikalle pääsee myös kävelemällä Törmälän loma ja -kurssikeskuksesta 1.5 km verran metsäautotietä pitkin (yhteismatka 7.6 km). Törmälässä matkaaja voi halutessaan yöpyä ja ruokailla.
Parkkipaikalta lähtee niin ikään Kolmen vuoren vaellus (16 km). Loukkuvuoren lenkille (2.8 km) pääsee järveltä veneellä tai kanootilla, sekä polkupyörällä metsäautotietä pitkin. Autoilta tie on suljettu puomeilla.
Vanhat uunin rauniot kertovat seudulla olleen joskus asutusta. Eräs torppari viljeli täällä tilaansa. Pääasiassa kuusikossa kiertelevän polun varrelle sijoitetuista tauluista voi lukea alueen luonnon erityispiirteistä.
Evästelyn jälkeen jatkan kotalaavulta kohti vuoren toisella puolen olevaa Kitulampea. Polku on nyt jo selvästi hankalampaa kulkea. Paikoin on liukastakin, tarkkana saa olla. Lammen rannalla reitti jatkuu välillä pitkospuita pitkin. Pikkuhiljaa polku kääntyy metsään päin ja alkaa nousemaan vuorelle. Siellähän ne portaat jo näkyvätkin!
Metalliportaat ovat pitkäikäiset, metallin voi kierrättää, ne eivät ole märkinäkään liukkaat ja ritiläaskelmat eivät jäädy talvella helposti kuten puiset.
Kyllä on hyvä ja tukeva nousta näitä portaita! Ne ovat 80 cm leveät, ja reunassa kulkee parikymmentä senttiä leveä koirakaista. Yllättävän hyvin sopivat ainakin tällaiseen jylhään ja karuun luontoon puisine kaiteineen.
Syke alkaa jo nousta. Välillä portaat kääntyvät 90 astetta vasempaan. Siinä on pieni tasanne, huilaan hiukan ja katselen maisemia. Portaiden yläpään jälkeen nousu jatkuu "luonnonportaita" pitkin milloin loivemmin, milloin jyrkemmin. Pieni yllätys on, että ylempänä tulevat toisetkin portaat vastaan. Niidenkin jälkeen kapuamista riittää.
Mökin kohdalta on enää parisataa metriä lammen pohjoispäähän, reitti kääntyy siellä takaisin parkkipaikalle. Joka kohdassa polku ei mene aivan rannassa, vaan kiertelee välillä kallioiden päällä. Täälläkin tulee jonkun verran nousumetrejä.
Aluksi helppokulkuinen vajaan kilometrin mittainen sorastettu polku johdattaa 2.6 km mittaiselle ympyräreitille. Se kiertää Vuori-Kalajan lammen itärantaa nousten myöhemmin loivasti Kalajanvuorelle, ja laskeutuen muutaman sadan metrin päästä jyrkästi vuoren pohjoisrinnettä alas. Lopuksi tullaan takaisin parkkipaikalle.
Kalajan kierroksen vuoren jyrkälle osuudelle rakennettiin metalliportaat joulukuussa 2022. Aikaisemmin siinä kulkua helpottivat köysikaiteet.
Kalajan kierroksen vuoren jyrkälle osuudelle rakennettiin metalliportaat joulukuussa 2022. Aikaisemmin siinä kulkua helpottivat köysikaiteet.
 |
| 4.6 km ja 16 km reittien lähtöpaikka |
On sydäntalven iltapäivä. Pysäköin autoni parkkipaikan opastetaulun läheisyyteen. Säätiedotus ennusteli auringonpaistetta, mutta harmikseni ohut pilviharso peittää lähes koko taivaan.
Parkkipaikalla on vain kaksi muuta autoa. Onnekseni toiselle niistä saapuu ystävällinen pariskunta, joka kertoo, ettei lumikenkiä tarvita koko reitillä, joten jätän ne autoon.
Opastetaulun luota lähtee siis tämä helppo ensimmäinen siirtymä. Sen verran sitä on kuljettu talvellakin, että kulkijan on helppo tallustella eteenpäin.
Parkkipaikalla on vain kaksi muuta autoa. Onnekseni toiselle niistä saapuu ystävällinen pariskunta, joka kertoo, ettei lumikenkiä tarvita koko reitillä, joten jätän ne autoon.
Opastetaulun luota lähtee siis tämä helppo ensimmäinen siirtymä. Sen verran sitä on kuljettu talvellakin, että kulkijan on helppo tallustella eteenpäin.
Vanhat uunin rauniot kertovat seudulla olleen joskus asutusta. Eräs torppari viljeli täällä tilaansa. Pääasiassa kuusikossa kiertelevän polun varrelle sijoitetuista tauluista voi lukea alueen luonnon erityispiirteistä.
Vuori-Kalajan upea taukopaikka
Pian lähestyn kauniin Vuori-Kalajan lammen rantaa. Näen kolmen retkeilijän poistuvan rannalla sijaitsevasta kotalaavusta. Teen suunnitelmaani muutoksen, ja lähden katsomaan vieläkö olisi makkaratulia. Ja olivathan ne! Makkaroiden kypsymistä odotellessa päätän vaihtaa aikomaani ympyräreitin kiertosuuntaa. Suositus on myötäpäivään, mutta lähdenkin vastapäivään, jolloin tulen nousemaan portaat.
 |
| Soutuvene odottelee kevättä ja soutajaansa |
Kotalaavun edustaa hallitsee suuri ja laakea kallio tulipaikkoineen. Välittömässä läheisyydessä ovat myös WC sekä polttopuuvarastot. Vapaassa käytössä on myös soutuvene. Liikuntaesteiset avustajineen pääsevät paikalle Vuori-Kalajan metsäautotietä pitkin. Puomin lukkokoodi on pyydettävä etukäteen Metsähallitukselta.
Pelkästään tämä taukopaikka on käymisen arvoinen, vaikkei koko reittiä kiertäisikään.
Evästelyn jälkeen jatkan kotalaavulta kohti vuoren toisella puolen olevaa Kitulampea. Polku on nyt jo selvästi hankalampaa kulkea. Paikoin on liukastakin, tarkkana saa olla. Lammen rannalla reitti jatkuu välillä pitkospuita pitkin. Pikkuhiljaa polku kääntyy metsään päin ja alkaa nousemaan vuorelle. Siellähän ne portaat jo näkyvätkin!
Metalliportaat ovat pitkäikäiset, metallin voi kierrättää, ne eivät ole märkinäkään liukkaat ja ritiläaskelmat eivät jäädy talvella helposti kuten puiset.
Kyllä on hyvä ja tukeva nousta näitä portaita! Ne ovat 80 cm leveät, ja reunassa kulkee parikymmentä senttiä leveä koirakaista. Yllättävän hyvin sopivat ainakin tällaiseen jylhään ja karuun luontoon puisine kaiteineen.
Syke alkaa jo nousta. Välillä portaat kääntyvät 90 astetta vasempaan. Siinä on pieni tasanne, huilaan hiukan ja katselen maisemia. Portaiden yläpään jälkeen nousu jatkuu "luonnonportaita" pitkin milloin loivemmin, milloin jyrkemmin. Pieni yllätys on, että ylempänä tulevat toisetkin portaat vastaan. Niidenkin jälkeen kapuamista riittää.
Vuoren päältä näkee kauas
Vuorelle noustessa kuusikko vaihtuu melko harvaksi männiköksi. Näkymät aukeavat Kitulammelle, Etelä-Konneveden järvelle sekä Vuori-Kalajan lammelle.
Matkan edetessä männikkö muuttuu tiheämmäksi ja järeämmäksi. Polku laskeutuu loivasti ja muuttuu reittiviittojen tienoilla kivikkoiseksi ja juurakkoiseksi. Näin talvella lumi tasoittaa reittiä helpommaksi kulkea. Suuret 140-vuotiaat haavat kohtaan alempana. Matka jatkuu lammen rantaa pitkin.
 |
| Pieni jääputous |
Kalajanvuori nousee 77 metriä Vuori-Kalajan lammen pinnasta. Keväämmällä näkee usein hiilenmustia korppeja lentelemässä lähes pystysuoran kallion luona. Kalliolouhikko tarjoaa niille suojaisia pesimispaikkoja. Muutama vuosi sitten pieni retkikunta etsi vuoren seinämästä luolia, ja löysikin niitä useampia.
Kohta kuusikosta pilkottaa vanha harmaanruskea pieni mökki. Siinä asui karjalansiirtolainen Felix Tarasoff, joka teki alueella hevosensa kanssa metsätöitä. Hänen ansiotaan on, että vanhat haavat ovat säilyneet.
Mökin kohdalta on enää parisataa metriä lammen pohjoispäähän, reitti kääntyy siellä takaisin parkkipaikalle. Joka kohdassa polku ei mene aivan rannassa, vaan kiertelee välillä kallioiden päällä. Täälläkin tulee jonkun verran nousumetrejä.
Portaat ovat tervetulleet parannus tälle reitille, ne helpottavat etenkin lumiseen aikaan kulkemista.
Kalajan kierros on monipuolinen luonnoltaan ja profiililtaan. Nähtävää ja ihmeteltävää riittää. Se on vähän kuin pienoismalli Kolmen vuoren vaelluksesta tai koko puiston mantereen osuudesta.
Kalajan parkkipaikan karttalinkki
Etelä-Konneveden kansallispuiston patikointikartta